Ratsastajapatsas

Ratsastajapatsasvaltuuskunta perustettiin ylioppilaiden aloitteesta huhtikuussa 1951. Sodanjälkeinen nuori polvi otti asiakseen muistomerkin pystyttämisen suomalaiselle suurmiehelle. Ensimmäisessä neuvottelutilaisuudessa olivat edustettuina Kenraali Mannerheimin kansallisrahaston säätiö (nykyinen Mannerheim-säätiö), Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto (nykyinen Mannerheimin lastensuojeluliitto), Suomen Partiopoikajärjestö, Suomen Partiotyttöjärjestö, Vapaussodan Invalidien Liitto, Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Punainen Risti, Suomen Reserviupseeriliitto, Finska Kadettklubben, Upseeriliitto, Kadettikunta, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta sekä Suomen Marsalkan adjutanttien edustajana eversti R. Grönvall. Asia eteni vauhdilla, sillä jo reilun kahden viikon kuluttua eversti A. Ehrnrooth esitteli patsashankkeen suunnitelman. Sen mukaan perustettiin Suomen Marsalkan ratsastajapatsasvaltuuskunta - Delegationen för Marskalkens av Finland ryttarstaty. Valtuuskunta jakaantui kahteen osaan. Neuvottelukunta edusti korkeinta mahdollista arvovaltaa ja toimi tukevana ja neuvottelevana elimenä. Patsastoimikunta puolestaan hoiti käytännön asiat.

Suomen Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas sijaitsee arvokkaalla paikalla Mannerheimintien varrella Helsingissä

Varat hankittiin valtakunnillisella keräyksellä

Varoja patsashanketta varten kerättiin siis 1950-luvulla, jolloin ajat olivat hyvin vaikeita. Kiinnostus ratsastajapatsashanketta kohtaan yllätti valtuuskunnan. Uutteran työn tuloksena kerättiin kansan keskuudesta n. 80 miljoonaa markkaa. Keräyksen nimilistat mikrofilmattiin ja kun patsaan jalustaa valettiin syyskuussa 1959, muurattiin filmit sisältävä lipas jalustaan. Alkuperäiset nimilistat sidottiin, ja niitä säilytetään Mannerheim-museossa.

Kaksi suunnittelukilpailua

Patsashankkeen toteuttamiseksi järjestettiin kaksi kilpailua. Ensimmäinen järjestettiin vuonna 1953. Kilpailu oli avoin, ja siihen osallistui kaikkiaan 46 kilpailuehdotusta. Patsasvaltuuskunnan valitsema palkintolautakunta piti kilpailun tasoa kirjavana eikä myöntänyt ensimmäistä palkintoa. Järjestettiin toinen kilpailu, ja puoli vuotta myöhemmin saatiin huomata että kilpailijoita oli vieläkin runsaslukuisempi määrä – ehdotuksia oli kaikkiaan 58. Tällä kertaa tulos oli tasaisempi, ja voittajaksi valittiin Aimo Tukiaisen ja Oskari Jauhiaisen "Suomen marsalkka, vapaaherra G. Mannerheim". Vaikka kilpailuehdotus olikin annettu molempien nimissä, oli luonnos Tukiaisen työtä ja jälkimmäinen oli lähinnä antanut kritiikkiä työn aikana. Tämän jälkeen alkoi kuvanveistäjän todellinen työ. Patsaan paikkaa pohdittiin Ratsastajapatsasvaltuuskunnan toimesta tarkkaan. Useiden vaihtoehtojen joukosta päädyttiin lähelle sitä paikkaa, jossa Helsingin pormestari Johannes von Haartman otti vastaan Mannerheimin Vapaussodan voitonparaatissa 16. toukokuuta 1918 hänen ratsastaessaan vapaan Suomen pääkaupunkiin.

Patsas paljastettiin 1960

Kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen suunnittelema ratsastajapatsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960. Patsaan paljastustilaisuudessa oli läsnä mm. tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka oli osallistunut kansanedustajana Suomen marsalkan hautajaisiin. Paikalla oli myös rouva Kekkonen, ja hänen lisäkseen rouva Signe Relander, rouva Gerda Ryti ja rouva Alli Paasikivi. Paikalla olivat niin puolustusvoimien ylin johto kuin ulkomaiden sotilasasiamiehet, sata Mannerheim-ristin ritaria, sekä kymmeniätuhansia ihmisiä kautta maan.


Säätiö tukee Säätiön historiaa Säätiön hallituksen jäsenet Ratsastajapatsas Louhisaari Marskin maja		Etusivu > Säätiö > Ratsastajapatsas Ratsastajapatsas Ratsastajapatsasvaltuuskunta perustettiin ylioppilaiden aloitteesta huhtikuussa 1951. Sodanjälkeinen nuori polvi otti asiakseen muistomerkin pystyttämisen suomalaiselle suurmiehelle. Ensimmäisessä neuvottelutilaisuudessa olivat edustettuina Kenraali Mannerheimin kansallisrahaston säätiö (nykyinen Mannerheim-säätiö), Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto (nykyinen Mannerheimin lastensuojeluliitto), Suomen Partiopoikajärjestö, Suomen Partiotyttöjärjestö, Vapaussodan Invalidien Liitto, Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Punainen Risti, Suomen Reserviupseeriliitto, Finska Kadettklubben, Upseeriliitto, Kadettikunta, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta sekä Suomen Marsalkan adjutanttien edustajana eversti R. Grönvall. Asia eteni vauhdilla, sillä jo reilun kahden viikon kuluttua eversti A. Ehrnrooth esitteli patsashankkeen suunnitelman. Sen mukaan perustettiin Suomen Marsalkan ratsastajapatsasvaltuuskunta - Delegationen för Marskalkens av Finland ryttarstaty. Valtuuskunta jakaantui kahteen osaan. Neuvottelukunta edusti korkeinta mahdollista arvovaltaa ja toimi tukevana ja neuvottelevana elimenä. Patsastoimikunta puolestaan hoiti käytännön asiat. Suomen Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas sijaitsee arvokkaalla paikalla Mannerheimintien varrella Helsingissä Varat hankittiin valtakunnillisella keräyksellä Varoja patsashanketta varten kerättiin siis 1950-luvulla, jolloin ajat olivat hyvin vaikeita. Kiinnostus ratsastajapatsashanketta kohtaan yllätti valtuuskunnan. Uutteran työn tuloksena kerättiin kansan keskuudesta n. 80 miljoonaa markkaa. Keräyksen nimilistat mikrofilmattiin ja kun patsaan jalustaa valettiin syyskuussa 1959, muurattiin filmit sisältävä lipas jalustaan. Alkuperäiset nimilistat sidottiin, ja niitä säilytetään Mannerheim-museossa. Kaksi suunnittelukilpailua Patsashankkeen toteuttamiseksi järjestettiin kaksi kilpailua. Ensimmäinen järjestettiin vuonna 1953. Kilpailu oli avoin, ja siihen osallistui kaikkiaan 46 kilpailuehdotusta. Patsasvaltuuskunnan valitsema palkintolautakunta piti kilpailun tasoa kirjavana eikä myöntänyt ensimmäistä palkintoa. Järjestettiin toinen kilpailu, ja puoli vuotta myöhemmin saatiin huomata että kilpailijoita oli vieläkin runsaslukuisempi määrä – ehdotuksia oli kaikkiaan 58. Tällä kertaa tulos oli tasaisempi, ja voittajaksi valittiin Aimo Tukiaisen ja Oskari Jauhiaisen "Suomen marsalkka, vapaaherra G. Mannerheim". Vaikka kilpailuehdotus olikin annettu molempien nimissä, oli luonnos Tukiaisen työtä ja jälkimmäinen oli lähinnä antanut kritiikkiä työn aikana. Tämän jälkeen alkoi kuvanveistäjän todellinen työ. Patsaan paikkaa pohdittiin Ratsastajapatsasvaltuuskunnan toimesta tarkkaan. Useiden vaihtoehtojen joukosta päädyttiin lähelle sitä paikkaa, jossa Helsingin pormestari Johannes von Haartman otti vastaan Mannerheimin Vapaussodan voitonparaatissa 16. toukokuuta 1918 hänen ratsastaessaan vapaan Suomen pääkaupunkiin. Patsas paljastettiin 1960 Kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen suunnittelema ratsastajapatsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960. Patsaan paljastustilaisuudessa oli läsnä mm. tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka oli osallistunut kansanedustajana Suomen marsalkan hautajaisiin. Paikalla oli myös rouva Kekkonen, ja hänen lisäkseen rouva Signe Relander, rouva Gerda Ryti ja rouva Alli Paasikivi. Paikalla olivat niin puolustusvoimien ylin johto kuin ulkomaiden sotilasasiamiehet, sata Mannerheim-ristin ritaria, sekä kymmeniätuhansia ihmisiä kautta maan.